Vaseliini

Vaseliinilla käyvä auto

Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä,
joka asui kaukana kaupungista, syrjäisessä
ja hiljaisessa metsätorpassa.
Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä
-autonmoottorin, joka toimii paitsi
bensiinillä, myös vaseliinilla.

Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa
ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti,
tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle.
Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...

Samaan aikaan oli varsin itsepäinen
ja epäsopuisa perhe lopettelemassa
illallistaan.
Kinaa synnytti epäselvyys siitä,
kuka tiskaisi astiat.
- Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa,
karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla,
ei oo mun vuoro, kimitti tytär.

Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut
periksi. Lopulta perhe päätti,
että jokainen käy alasti selälleen keittiön
lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi
liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin,
joutuisi tiskaamaan. Perhe riisuutui
ja asettui makuulle keittiön lattialle...

Keksijä huomasi hajamielisyyksissään
unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi
nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä
tienposkeen. Keksijä nousi autostaan
ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa
muutaman sadanmetrin päässä.
Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä
lainaksi.

Keksijä saapui talolle ja koputti oveen.
Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa
paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven
ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä
näki talonväen makaamassa alastomana
keskellä keittiön lattiaa.

Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän
bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ?
- Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei
vastannut.

Keksijä kohautti harteitaan
ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä.

Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut
olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen
perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä
ei reagoinut häneen mitenkään, päätti keksijä
käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida
napautti tytärtä.

Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä
keksijä oivalsi, että autotallistahan sitä
bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin,
mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.

Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi,
ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa
ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti
perheen äitiäkin.

Vielä olisi tietenkin mahdollista, että
vintillä on kanisteri. Keksijä kipusi ylös,
mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli.

Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut.
Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön.

Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä
muisti moottorinsa erikoisuuden.
- Olisikohan täällä jossain vaseliinia,
hän tokaisi ääneen itselleen.

Silloin perheen isä nousi pystyyn ja
karjaisi: - Ei saatana, minä tiskaan...