Ihka Oikee Hannu Hanhi...

Insinööri ja hyvä onni


Hurrikaani iski täysin odottamatta.
Risteilyalus upposi ja insinöörimies
havahtui ajautuneena pienen saaren
rantaan eikä hän nähnyt muita
ihmisiä tai tarvikkeita. Hänellä oli
vain banaaneja ja kookospähkinöitä.

Tottuneena viiden tähden hotelleihin
hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä,
joten seuraavan neljän kuukauden aikana
hän söi banaaneja,
joi kookosmaitoa,
kaipasi vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta
toivoen huomaavansa pelastusaluksen.

Eräänä päivänä kun insinööri oli
makailemassa puoliunessa rannalla,
hän havahtui silmäkulmastaan
huomaamaansa liikkeeseen.
Kyseessä oli soutuvene,
jossa oli kauneimman näköinen
nainen mitä hän oli koskaan nähnyt.
Nainen souti hänen luokseen.

Epäuskoinen mies kysyi häneltä:
- Mistä sinä tulit?
Kuinka sinä pääsit tänne?

-Soudin saaren toiselta puolelta, nainen vastasi.
Ajauduin tänne kun risteilyalus
upposi joitain kuukausia sitten.

- Uskomatonta, insinööri vastasi.
Luulin että kukaan muu ei selviytynyt.
Kuinka monta teitä on?
Olitpa onnekas,
kun soutuvene ajautui luoksesi,
minulla ei ole mitään.

- Olen yksin, nainen vastasi,
eikä tämä soutuvene ajautunut,
ei minullakaan ollut mitään.

Mies oli hämmentynyt.
- Mistä sinä sitten sait
tuon soutuveneen?

- Voi, sehän oli yksinkertaista,
nainen vastasi.
Tein soutuveneen siitä,
mitä tältä saarelta löytyy.
Airot ovat kumipuun oksia,
ja koversin pohjan
palmupuun rungosta
ja sivut sekä keulan
Eukalyptus-puusta.

- Mu-mu-mutta
sehän on mahdotonta!
insinööri änkytti.
Sinullahan ei ollut
työkaluja eikä tarvikkeita,
kuinka sinä siinä onnistuit?

- Eihän se nyt ollut ongelma,
nainen vastasi.
Saaren toisella puolella on paljon
ihmeellistä laavakiveä ja huomasin,
että kun sitä kuumentaa tulisijassa,
siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa.
Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja
ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan.

- Mutta ei siitä sen enempää,
nainen jatkoi. Missä sinä asut?

Häpeillen insinööri tunnusti,
että hän oli nukkunut rannalla
avotaivaan alla koko ajan.

- No, eiköhän sitten
soudeta minun puolelleni,
nainen sanoi.

Parin minuutin soutamisen
jälkeen vene rantautui
pieneen merenlahteen..
Kun mies katsoi rannalle
hän melkein putosi veneestä.
Rannalta lähti kivettypolku
johtaen upeaan bungalowiin,
joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi.
Kun nainen kiinnitti
venettä ammattitaitoisesti
punotulla hamppuköydellä,
insinöörimies pystyi vain
tuijottamaan hämmästyneenä...

Kun he saapuivat taloon,
nainen sanoi rennosti:
- Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole,
mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi.
Istu alas, ole hyvä.
Haluaisitko drinkin?

- Ei, ei kiitos, mies vastasi
edelleen hämmentyneenä.
En halua enää
pisaraakaan kookosmaitoa.

- En ajatellut kookosmaitoa,
nainen vastasi.
Miten olisi Pina Colada?

Yrittäen peittää hämmästyksensä
mies nyökkäsi vaisusti,
ja he istuivat sohvalle keskustelemaan.
Kun he olivat kertoneet tarinansa,
nainen ilmoitti:

- Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni.
Haluaisitko käydä
suihkussa ja ajaa partasi?
Partahöylä on yläkerrassa
kylpyhuoneen kaapissa.

Kysymättä enää yhtään mitään
insinööri meni kylpyhuoneeseen.
Kaapissa oli partahöylä,
joka oli tehty luusta.
Kaksi terävää simpukankuorta
oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja
myötäilevään mekanismiin.

- Tämä nainen on ihmeellinen, hän mutisi.
Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuu?

Kun hän palasi olohuoneeseen,
nainen istui sohvalla pukeutuneena
ainoastaan pariin isoon lehteen,
jotka oli strategisesti aseteltu,
ja hän tuoksui ihanalta.
Nainen pyysi insinööriä istumaan viereensä.

- Kuulehan,
nainen aloitti pehmeällä äänensävyllä
siirtyen samallalähemmäksi miestä,
me olemme olleet tällä saarella
todella pitkään ja olen ollut yksinäinen.
Uskoisinpa, että sinäkin
haluaisit tehdä juuri nyt jotain,
mitä olet kaivannut kaikkina näinä
kuukausina, ymmärräthän...
Ja nainen tuijotti syvälle miehen silmiin.

Insinööri ei voinut uskoa korviaan.
Tarkoitatko...???
hän sopersi.
Tarkoitatko, että voin
lukea sähköpostini täältä?

Tapahtui Vuonna -69

Heinäkuun 20. päivänä vuonna 1969 avaruusraketti
Apollo 11 laskeutui kuun pinnalle ja sen komentaja
Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen,
joka käveli kuun pinnalla.

Hänen unohtumaton lausahduksensa: "Tämä on
pieni askel ihmiselle,
mutta suuri harppaus ihmiskunnalle" tunnetaan
ympäri maailman, mutta juuri kun
hän oli nousemassa takaisin alukseen
hän kummastutti ihmisiä sanomalla myös:
"Onnea, herra Gorsky."


Vuosien saatossa monet ihmiset kysyivät,
mitä hän oli tuolla kommentilla tarkoittanut,
mutta Armstrong vain hymyili eikä antanut
selitystä.

Vuonna 1995 Armstrong oli Floridassa
pitämässä puhetta ja puheen
jälkeen eräs reportteri nosti
jälleen esille tämän 25 vuotta vanhan
ihmisiä askarruttaneen lausahduksen ja
kysyi, mitä se tarkoitti. Tällä
kertaa Armstrong vihdoinkin vastasi.
Herra Gorsky oli kuollut, joten Armstrongista
tuntui, että hän voisi vastata kysymykseen.


Vuonna 1938, kun Armstrong oli
ollut vielä nuori poika, hän oli ollut
pelaamassa kotipihallaan baseballia.
Hänen kaverinsa oli lyönyt palloa
ja se oli lentänyt naapurin pihalle,
aivan heidän makuuhuoneensa
ikkunan alle.
Hänen naapureinaan asui
rouva ja herra Gorsky ja kun
nuori Armstrong oli mennyt
hakemaan palloa, hän oli kuullut rouva
Gorskyn huutavan sisällä
miehelleen:
"Suuseksiä??!! Sinä tahdot suuseksiä??!!
Sinä saat suuseksiä heti kun naapurin
pikkupoika kävelee kuun pinnalla!!"

Tosi tarina...